Tessa tässä ensin, hei!
Syysauringon Leonore Lilian 8 kk
Hurrrjan vauhdikkaasti aika rientää, kun on koko ajan vauhdissa! Emäntäni rakastaa minua kovasti, vaikka aina välillä hokeekin, että onneksi en ole ensimmäinen koira. Minussa on vain hiukka enemmän virtaa kuin noissa muissa. Kävin pentukurssinkin ja opin siellä kaikenlaista. Mutta olen sellainen tyypillinen pärstäkerroin-oppija kuulemma, tottelen koulussa, mutten muista kotona hölkäsen pöläystä mistään tunneilla opetetuista asioista. En ainakaan, jos saan peuran hajun nenääni. Tämä tapahtui eilen, olin vapaana ja ampaisin metsikköön. Aloin kimeän haukun ja katosin. Kun emäntäni ehti pellon poikki kiertäen paikalle, olin kadonnut. Paikalla oli vain peuran sorkan tuoreita jälkiä. Taika-äitini haistoi, minne olin lähtenyt, välissä oli kuitenkin vettä, onneksi ei kamalan syvästi. Siellä sitten muut odottivat, puron toisella puolen. Tulin kieli tooosi pitkänä takaisin ja olin vielä sen verran rohkea, että hyppäsin leveän puron yli, vaikken vastarannalle saakka päässytkään ja jouduin uimaan. Jouduin kiinniotetuksi ja kiskoin ja temmoin hihnassa. Niin teki Taikakin. Otimme hajua ilmasta, peurat! Peurat! Topias on nössö, sekin haisteli, mutta kun emäntä käski, se kulki kiskomatta rinnalla katsellen emäntää kauniisti silmiin. Serkkupoika on aivan pehmo!
Olen syönyt myös myyriä. Niiden takajalat ja häntä vain vähän pilkistävät poskestani, kun parilla puraisulla nielen ne. Emäntääni yököttää tämä, vaikka vain säästän ruokakuluissa. Luulisi olevan kiitollinen omatoimisuudestani. Olen kuulemma tullut Taika-äitiini. Äiti ei kuitenkaan pureskele myyriä, vaan hotkaisee ne purematta.
Olin äitini kanssa iskällä muuten pari päivää kyläilemässä. Meillä oli vauhdikasta ja hauskaa. Juoksimme isin kanssa järven jäällä hurrrjaa vauhtia. Taika katseli touhujamme ja makoili aina jonkun sylissä rapsuteltavana, onneksi isi on vauhdikkaampi leikkikaveri. Tässä meistä perhepotretti:
Masi-isi, Tessa ja Taika-äiti
Osaan silti relatakin ja nyt olen väsy kaikesta touhuamisesta, seuraavaan kertaan, moi!
Minä jatkan, naiset ensin. Topias tässä vain:
Syysauringon Kultapoika, Topias vajaa 2 vuotta
Kuuntelen, katselen silmiin ja rauhoittelen tätä naisväkeä. Siis sekä koirasukulaisiani että näitä kaksijalkaisia. Kyllä nuo sitten touhottavatkin, molemmilla on kimeät äänet: teinit huutavat toisilleen ja serkkulikka Tessa kimittää innostuessaan ja Taika-tätini se vasta kimeä-ääninen onkin. Jos minä joskus harvoin avaan suuni, on haukkuni möreä. Yleensä olen hiljaa. Tulen lähelle, pistän pääni emäntäni syliin ja katson syvälle silmiin. On ihanaa kuulla, kun minua kehutaan. Olen kuulemma sensitiivinen ja täydellinen mies. Kuulemma harmi, etten ole ihminen. Itse en pidä sitä niin harmina, aika epäloogisia touhottajia näyttävät olevan.
Aamuisin herätän emäntäni varovasti: hyppään viereen pehmeän hiljaa. Asetun makaamaan viereen, katson varovasti nukkujaa silmiin, asetan tassuni pehmeästi emännän kädelle. Jos tämä jatkaa kuorsaamistaan, painan hellästi tassullani kättä. Emäntäni on aina iloinen tällaisesta herätyksestä. Toisin tekee serkkutyttö Tessa: se hyppää nukkumapaikaltaan sängyn päädystä emännän varpaaseen kiinni roikkumaan. Muutenkin aina, kun Tessalla on asiaa ja se innostuu, se raapii pontevasti emäntäni jalkaterää. Eikö se pölhö tajua, että keskustellaan kasvotusten, ei jalkojen kanssa!
Vanhemmat tässä vielä, Toffee ja Taika, moro!
Täytimme viisi vuotta ja saimme mämmikakkua, että pitikin osua pääsiäiseen syntymäpäivät! No oli se ihan hyvää. Minä, Toffee, yritän pitää tätä laumaani jonkinlaisessa hallinnassa. Oma poikani on nössö, sitä ei tarvitse kurittaa, tottelee muutenkin. Ihmettelen, kehen lienee tullut. Emäntä sanoo, että alistimme sitä Taikan kanssa liikaa pentuna. Noh, nythän heillä on ainakin yksi helppo koira, valmiiksi kunnolla koulutettu. Tuo siskoni tyttö, Tessa, on luupäisempi. Sählää ja touhuaa aivan päättömästi, eikä välitä, vaikka sitä yritän kurmuuttaakin: yrittää peijakas antaa takaisin! Hakee leikkiin, työntää päänsä suuhuni, nuolee, kiehnää ja läpsii tassulla, kun yritän opettaa tavoille. Emäntä sanoo, että Tessasta taitaa tulla joskus laumanjohtaja. Ei tule, on siihen liian tyhmä ja sillä on pienemmät lihakset ja hennommat tassut kuin minulla, täti-Toffeella.
Taika tässä vielä. Minäkin osaan katsoa silmiin, kuten ryhmäkuvasta näkyy. Mutta yleensä anon samalla makupalaa. Olen myös kiltti, tulen vapaana metsässä vähän väliä luokse, pyytämättäkin. Livon samalla huuliani. Koko tästä jutusta puuttuu pääasia: ruoka. Se on ollut tänä keväänä ihan hyvää. Pääsiäiseksi saimme lampaanluita. Minä en vaan ikinä saa sitä rasvaisinta, koska kuulemma vyötärölinjani on kadonnut. Oikeasti minulla on vain paksuin turkki. Vaaásta on onneksi patterit sökönä, toivottavasti eivät muista ostaa uusia. Rakastan yhä Masia, Masin luokse on mukava päästä vierailemaan ja siellä tarjotaan herkkuja ja annetaan nukkua sylissä. Herkut, hellyys ja syli, muistakaa nämä kolme asiaa! Muusta ei niin väliä, moikka!
