keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Tessa torjui terhakkaana ilveksen



Tessa osallistui 13.5.2018 petotestiin Lahdessa. Valitsimme testattavaksi eläimeksi ilveksen, koska niitä liikkuu omallakin maalla aika ajoin. Päivä oli helteinen ja varjossa odottelimme testin alkua: Tessa makoili rauhallisena, mutta rauhallisuudesta ei ollut tietoakaan, kun itse testi alkoi!






Tessa otti pedosta heti hajujäljen ja ilveksen tullessa esiin pysäytti sen raivokkaasti haukkuen niskakarvat pystyssä ja häntä tomerana vispaten. Kun ilves tuli liian lähelle, Tessa teki nopean väistöliikkeen ja jatkoi puolustusta. Tunsin olevani turvassa, tämä koira osaa asiansa!






Kun testi oli ohi, palautui Tessa saman tien ja oli taas iloinen oma itsensä ja rauhallisesti tervehti tuomaria. Tuomari kehuikin, että lapinkoirat pärjäävät petotesteissä keskimääräistä paremmin ja Tessa vielä keskimääräistä lapinkoiraa paremmin. Näin hyvähermoisia kannattaisi kuulemma jalostaa! Tessa pisti nämä puheet korvansa taakse ensi kevättä ajatellen...    





keskiviikko 2. elokuuta 2017

Tosca tässä hei!

Tosca Seitsemisissä pääsiäisenä 4 kk

Minä siis olen Tosca, virallisesti Shacal Mustalammas ja olen sopeutunut laumaani erittäin hyvin. Tai he ovat sopeutuneet minuun, sillä olen myös aika vilkas. Paras kaverini on aamusta iltaan Tessa, joka ymmärtää villin leikin ja riehumisen päälle. Tässä alakuvassa näette, kuinka me olemme reippaina lähdössä pelastusliivit päällä saareen. Nyt, kahdeksan kuukauden ikäisenä alan olla Tessan kokoinen, mutta "isosiskoni" vie kyllä vielä voiton voimainmittelyssä. Paras siis olla alistuvinaan ja purra viattomasti vain takajalkaan.




LisääTessa 3 vuotta ja Tosca 8 kk matkalla saareen

Kyllä meidän lauman muutkin jäsenet pääsivät saareen ja silloin pistimmekin ranttaliksi: sieltä löytyi nimittäin kuollut ja mukavasti muheentunut lokki. Ai, miltä sen mädät siivet maistuivatkaan suussa! Nuo toiset karvakuonot tottelivat kiltisti "irti"-käskyä, mutta minäpä painelin pitkin saarta pakoon mätä lokki suussani. Ja emäntä kirmasi perässäni heitellen pullan paloja. Mutta kuka hullu nyt vaihtaisi paistin pullaan? En minä ainakaan. Tässä alla on herttainen kuva, kun me vartoamme tulella paistuvia makkaroita.


Tessa, Tosca, Taika ja Topias saaressa


   

 Mutta heinäkuun lopulla jouduin aivan yksin matkaan, nimittäin näyttelyreisuulle Poriin. Eikä yhtäkään karvaista laumanjäsentä mukana! No siellä sitten oli kyllä haukkujia joka lähtöön. Minä vain juoksin kiltisti emännän vieressä ja sitten saatiin ruusukkeita ja pokaali. Olin paras pentu, olisin kyllä itse leikkinyt mieluummin kehän laidalla. Onneksi pääsin meidän Topiaksen siskon, Saanan, luo kyläilemään. Siellä oli kissakin, Väinö, joka oli aika metka, eikä juossut puuhun pakoon, vaan antoi nuuskiakin. Opin, että kissan tassujen nosto ei tarkoita leikkiinkutsua. Saana oli kuitenkin kiltti, tuli ihan Topias mieleen. Ja sitten saatiin maistella kissan naksujakin. Oli siis mukava reissu!
Tosca ROP-pentu Pori KV 29.7.2017

tiistai 31. tammikuuta 2017

Nelikko jälleen koossa

Tosca, 8-viikkoa, uusi perheenjäsenemme


Kesä jatkui ja kääntyi syksyksi, ilman Toffeeta. Taika otti lauman johtajuuden rauhallisella otteellaan. Juniorit eli Topias ja Tessa jatkoivat iloista touhuiluaan.

Topias osallistui Kennelliiton järjestämälle Kaverikoira-kurssille ja suoritti sen loppukokeineen hyväksytyksi. Siitä alkoivat Topiaksen "omat keikat" eli käynnit vanhainkodeissa. Topias oli rauhallinen rapsuteltava ja osasi hienosti jakaa huomionsa vanhusten kesken. Ensin meni yhden luo, nuolaisi kättä, hivuttautui lähemmäs ja kun oli muutaman minuutin ollut, meni seuraavan luo ja sitä seuraavan. Topiakselle luonteenomainen sensitiivisyys pääsi oikeuksiinsa. Välillä kävimme katsomassa omaa mummoamme Taatala-kodissa, jossa Topias osasi pyytämättä hypätä sänkyyn rapsuteltavaksi:
                         
                                                           




Tosca 8-viikkoisena Saaran luona
Kun pääsimme joulusta, alkoi pentukuume kasvaa sekä ajatus pienestä, rohkeasta ja älykkäästä "Toffeen seuraajasta". Saaralle oli syntynyt pentuja, joista saimme sijoitustytön itsellemme. Tämä uusi tulokas, Shacal Mustalammas, muutti meille tammikuun loppupuolella. Se sai nimekseen Tosca ja kotiutui nopeasti joukkoomme. Topias otti jälleen hoitosedän roolin, nukkui vieressä, leikki ja rohkaisi. Tessakin, meidän hurjapää, osasi olla yllättävän pitkäpinnainen ja reilu leikkikaveri, jota Tosca alkoi ihailla. Taika puolestaan oli Rouva, joka nuoli, piti huolta puhtaudesta, mutta joka myös komensi. Taikaa ei revitty, eikä kiusattu! Menomme on siis taas vauhdikasta ja koirantäytteistä!
                                                 

Tosca ensimmäistä iltaa luonamme

Vasemmalla velipoika ja oikealla Tosca





tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hyvää matkaa, Toffee

                                         Olit aina nopein,
                                         juoksit polun päähän,
                                         hyppäsit korkealle kalliolle
                                         odottamaan laumaasi.
                                         Koko naamasi nauroi:
                                         tulittehan muutkin vihdoin!    


                                         Tällekin matkalle lähdit ensimmäisenä.
                                         Nyt joudut odottamaan meitä muita kauemmin.
                                         Tapaamme silti varmasti <3
  1.                                Toffee, Terhakan Halihit 7.4.2010 - 17.7.2016 



tiistai 22. joulukuuta 2015

Kun syksy jouluun ehtii, nelikkomme teitä taas tervehtii


                                                   Lumikuningatar, tosin marraskuinen, Taika tässä hei!

Taas on herkullisten leivonnaisten ja kinkun aika. Ne tuoksuvat nenääni ja maistuvat suussani. Ehkä liiankin paljon...Käväisin Lahden erkkarissa jälkikasvuni kanssa,  tuomarin mielestä olin täydellinen kaunotar, mutta saisin olla kuulemma hieman kiinteämpi. Ja pah, olen huomannut, että olen erittäin suosittu lapinkoirapoikien keskuudessa. Ja ihmisten myös, muusta viis. Lapsukaiseni ovat kasvaneet aikuisiksi, ainakin mitoiltaan. Komeita ovat jokainen, mutta pennuiltahan nuo muuten vielä vaikuttivat. Näin Lahdessa Simoa, Rovaa ja Venneä. Vennen kanssa ajeltiinkin sinne yhtämatkaa ja meillä oli oikein mukavaa autossa! Siinä vasta kuuliainen nuorimies. Myös poikani Sulo jakselee hienosti Helsingin vilskeessä, on iloinen citylappalainen. 

Tessa-tytärhän jäi meille kotiin. On tullut isäänsä luonteeltaan, joka paikassa, koko ajan ja kiireellä. Tessa on käynyt rallytokossa tämän syksyn ja malttanut keskittyä sen pari minuuttia, mitä radanpätkä on kestänyt. Minä olen sillä välin lenkkeillyt arvokkaasti lähimaastossa ja tutkinut kaupungin myyrätilannetta.

Onneksi Tessan hoidosta ja leikittämisestä vastaa yhä siskonpoikani Topias. Siinä vasta hyvähermoinen ja lempeä kaveri, ei ole tullut kyllä yhtään äitiinsä eli Toffee-siskooni. Toffee se luulee yhä olevansa koko kulmakunnan kingi, huseeratkoon ja vahtikoon, minä loikoilen mieluummin sohvalla ja otan vastaan rapsutuksia.

Toffeen pentujakin näin Lahdessa: Mikkeä, joka on jo Suomen muotovalio ja Oonaa, josta sittemmin tuli valio. Myös pentuajan suosikkini, aina rauhallinen, Estelle, on Venäjän ja Valko-Venäjän valio. Tärkeitä tehtäviä noilla monilla jo on: Eetu ja Oona saavat molemmat paimentaa pientä ihmisvauvaa. Ovatkin kuulemma siinä toimessa erityisen viisaita, helliä ja suojelevaisia. Samoin Saana on pienen koulutytön kaveri ja Laku hieman isomman. Hoitavat pestinsä hyvin.
                                               
Lunta toivoisin ja pian, tässä turkissa alkaa olla kuuma! Toisaalta myyriä on helpompi kaivaa koloistaan, kun maa on sula. Mutta tulevat ne pienet viiksiniekat hangellekin ja siitä ne onkin helppo napata! Maiskis, jouluherkkuja teillekin toivoo Taika koko Syysauringon porukan puolesta. 


                       

torstai 16. huhtikuuta 2015

Katraamme keväisiä kuulumisia

                                                      Tessa tässä ensin, hei!

                                                   Syysauringon Leonore Lilian 8 kk


 Hurrrjan vauhdikkaasti aika rientää, kun on koko ajan vauhdissa! Emäntäni rakastaa minua kovasti, vaikka aina välillä hokeekin, että onneksi en ole ensimmäinen koira. Minussa on vain hiukka enemmän virtaa kuin noissa muissa. Kävin pentukurssinkin ja opin siellä kaikenlaista. Mutta olen sellainen tyypillinen pärstäkerroin-oppija kuulemma, tottelen koulussa, mutten muista kotona hölkäsen pöläystä mistään tunneilla opetetuista asioista. En ainakaan, jos saan peuran hajun nenääni. Tämä tapahtui eilen, olin vapaana ja ampaisin metsikköön. Aloin kimeän haukun ja katosin. Kun emäntäni ehti pellon poikki kiertäen paikalle, olin kadonnut. Paikalla oli vain peuran sorkan tuoreita jälkiä. Taika-äitini haistoi, minne olin lähtenyt, välissä oli kuitenkin vettä, onneksi ei kamalan syvästi. Siellä sitten muut odottivat, puron toisella puolen. Tulin kieli tooosi pitkänä takaisin ja olin vielä sen verran rohkea, että hyppäsin leveän puron yli, vaikken vastarannalle saakka päässytkään ja jouduin uimaan. Jouduin kiinniotetuksi ja kiskoin ja temmoin hihnassa. Niin teki Taikakin. Otimme hajua ilmasta, peurat! Peurat! Topias on nössö, sekin haisteli, mutta kun emäntä käski, se kulki kiskomatta rinnalla katsellen emäntää kauniisti silmiin. Serkkupoika on aivan pehmo! 

Olen syönyt myös myyriä. Niiden takajalat ja häntä vain vähän pilkistävät poskestani, kun parilla puraisulla nielen ne. Emäntääni yököttää tämä, vaikka vain säästän ruokakuluissa. Luulisi olevan kiitollinen omatoimisuudestani. Olen kuulemma tullut Taika-äitiini. Äiti ei kuitenkaan pureskele myyriä, vaan hotkaisee ne purematta.

Olin äitini kanssa iskällä muuten pari päivää kyläilemässä. Meillä oli vauhdikasta ja hauskaa. Juoksimme isin kanssa järven jäällä hurrrjaa vauhtia. Taika katseli touhujamme ja makoili aina jonkun sylissä rapsuteltavana, onneksi isi on vauhdikkaampi leikkikaveri. Tässä meistä perhepotretti:

                                          
Masi-isi, Tessa ja Taika-äiti
 
Osaan silti relatakin ja nyt olen väsy kaikesta touhuamisesta, seuraavaan kertaan, moi!
 
Minä jatkan, naiset ensin. Topias tässä vain:
Syysauringon Kultapoika, Topias vajaa 2 vuotta
 
Kuuntelen, katselen silmiin ja rauhoittelen tätä naisväkeä. Siis sekä koirasukulaisiani että näitä kaksijalkaisia. Kyllä nuo sitten touhottavatkin, molemmilla on kimeät äänet: teinit huutavat toisilleen ja serkkulikka Tessa kimittää innostuessaan ja Taika-tätini se vasta kimeä-ääninen onkin. Jos minä joskus harvoin avaan suuni, on haukkuni möreä. Yleensä olen hiljaa. Tulen lähelle, pistän pääni emäntäni syliin ja katson syvälle silmiin. On ihanaa kuulla, kun minua kehutaan. Olen kuulemma sensitiivinen ja täydellinen mies. Kuulemma harmi, etten ole ihminen. Itse en pidä sitä niin harmina, aika epäloogisia touhottajia näyttävät olevan.
 
Aamuisin herätän emäntäni varovasti: hyppään viereen pehmeän hiljaa. Asetun makaamaan viereen, katson varovasti nukkujaa silmiin, asetan tassuni pehmeästi emännän kädelle. Jos tämä jatkaa kuorsaamistaan, painan hellästi tassullani kättä. Emäntäni on aina iloinen tällaisesta herätyksestä. Toisin tekee serkkutyttö Tessa: se hyppää nukkumapaikaltaan sängyn päädystä emännän varpaaseen kiinni roikkumaan. Muutenkin aina, kun Tessalla on asiaa ja se innostuu, se raapii pontevasti emäntäni jalkaterää. Eikö se pölhö tajua, että keskustellaan kasvotusten, ei jalkojen kanssa! 
 
                                Vanhemmat tässä vielä, Toffee ja Taika, moro! 
 

 
Täytimme viisi vuotta ja saimme mämmikakkua, että pitikin osua pääsiäiseen syntymäpäivät! No oli se ihan hyvää. Minä, Toffee, yritän pitää tätä laumaani jonkinlaisessa hallinnassa. Oma poikani on nössö, sitä ei tarvitse kurittaa, tottelee muutenkin. Ihmettelen, kehen lienee tullut. Emäntä sanoo, että alistimme sitä Taikan kanssa liikaa pentuna. Noh, nythän heillä on ainakin yksi helppo koira, valmiiksi kunnolla koulutettu. Tuo siskoni tyttö, Tessa, on luupäisempi. Sählää ja touhuaa aivan päättömästi, eikä välitä, vaikka sitä yritän kurmuuttaakin: yrittää peijakas antaa takaisin! Hakee leikkiin, työntää päänsä suuhuni, nuolee, kiehnää ja läpsii tassulla, kun yritän opettaa tavoille. Emäntä sanoo, että Tessasta taitaa tulla joskus laumanjohtaja. Ei tule, on siihen liian tyhmä ja sillä on pienemmät lihakset ja hennommat tassut kuin minulla, täti-Toffeella.
 
Taika tässä vielä. Minäkin osaan katsoa silmiin, kuten ryhmäkuvasta näkyy. Mutta yleensä anon samalla makupalaa. Olen myös kiltti, tulen vapaana metsässä vähän väliä luokse, pyytämättäkin. Livon samalla huuliani. Koko tästä jutusta puuttuu pääasia: ruoka. Se on ollut tänä keväänä ihan hyvää. Pääsiäiseksi saimme lampaanluita. Minä en vaan ikinä saa sitä rasvaisinta, koska kuulemma vyötärölinjani on kadonnut. Oikeasti minulla on vain paksuin turkki. Vaaásta on onneksi patterit sökönä, toivottavasti eivät muista ostaa uusia. Rakastan yhä Masia, Masin luokse on mukava päästä vierailemaan ja siellä tarjotaan herkkuja ja annetaan nukkua sylissä. Herkut, hellyys ja syli, muistakaa nämä kolme asiaa! Muusta ei niin väliä, moikka!