tiistai 23. heinäkuuta 2013

Olen orpona, mutten orjana



Topias tässä taas, hei!

Kummallisia asioita tapahtui monta kertaa: meille tuli aina joku mukava pariskunta tai perhe. Meidän kanssa leikittiin ja meitä ihasteltiin ja aina kun vieraat lähtivät, meistä pennuista puuttui yksi. Viimeiseksi kaverikseni jäi siskoni Estelle. Ehdimme käydä mustikassakin ja hihnalenkeillä monta kertaa, kunnes yhtenä aamuna emäntä, isäntä ja pikkuemäntä lähtivät autolla Estelle mukanaan. He olivatkin poissa monta päivää ja kun he sitten palasivat, ei Estelleä ollutkaan mukana. Estelle olikin matkustanut aina vieraille maille, Venäjälle asti. Se on kuulemma kauempana kuin naapurin piha.

Emäntä on kuitenkin tyytyväinen, kun kaikki pennut saivat hyvän kodin. Siskot ja veljet lähettelevät kuulumisia ja valokuvia ja emäntä kääntelee pikkulaatikkoa kädessään ja koko perhe ryntää katsomaan sitä samaa laatikkoa. Siinä ne sitten ihastelevat ja hokevat jonkun sisarukseni nimeä. Ihmeellistä porukkaa! Minulla ei ole yleensä aikaa ihmetellä yhtä asiaa noin kauaa. Lelujakaan en ihmettele, ne on parempi syödä.

 
Olin eilen lenkillä lammen takana ja vähän metsässä. Taisin käydä heinikossakin, sillä jotain tarttui turkkiini ja reissun jälkeen jouduin istumaan ikuisuuden kammattavana emäntäni sylissä. 


Emäntäni murehti ennen siskojeni ja veljieni katoamista, että kuka leikkisi kanssani. Ei hätää, emoni nuorentui jälleen. Toffee ajaa minua takaa ja minä Toffeeta. Olen sitä paitsi paljon emoani vahvempi, voitan aina vetokilpailun lelusta. Emäntäni huokailee tässä vaiheessa, että Toffee on maailman kiltein ja pitkämielisin emo ja antaa minun voittaa. En usko, olen nimittäin aika jätkä. Sitä paitsi Toffee-emo on aika nynny, katsokaa vaikka allaolevaa videota. Voitan emoni 6-0! Terveisiä muuten ja pikkupuraisuja Saanalle, Lakulle, Eetulle, Oonalle, Mikelle ja Estellelle!