maanantai 23. joulukuuta 2013
Luurikasta joulua ja keppostelevaa uutta vuotta 2014!
Toivotamme kaikille koira- ja ihmiskavereillemme, pennuille ja siskoille ja veikoille. Huomenna tulee pukki, joka tuo varmasti paljon herkullisia kääröjä.
Topias, Toffee ja Taika
P.S. Toivottavasti tontut eivät huomanneet tänään, kun mamma-Toffee mokasi. Halusi syödä joulukinkun sijasta joulukissan (naapurin pienen oranssiraidallisen), jäi kuitenkin kiinni olkapäistään kissanluukkuun.
torstai 17. lokakuuta 2013
Syys etenee, jalat pitenee
Tässä minä, Topias, juuri 5 kuukautta täyttäneenä. Rrrakastan vielä mammaa täydestä sydämestä ja tässäkin olen tullut niin lähelle nukkumaan kuin vain voi. Jos ette erota meitä toisistamme, voin paljastaa: mamma-Toffee on tuo, joka jää minun ja peilin väliin. Olen kyllä muuten vielä puolet hennompi, mutta jo aavistuksen korkeampi. Konkkakoipi onkin lempinimeni.
Olen aika kiltti pentu, täti ja mamma ovat pitäneet minulle sen verran kuria, että uskon isäntäväkeä helposti. Olen käynyt koirakouluakin ja kyllä napitankin silmiin vaikka hamaan tappiin, kun täytyy ottaa katsekontaktia, silloin kävelenkin pää mutkalla, että varmasti näen emännän naaman.
Olen saanut myös Taika-tädin laihtumaan. En anna Taikan vain makoilla, vaan liikutan tätsykkää varsin tehokkaasti: syön Taikan jalkoja, revin leluja, hypin ja juoksutan. Silloin mamma-Toffee tulee hellyydenkipeäksi, kutsuu minut luokseen ja uristen pyytää kaluamaan jalkojaan. Kaluan siinä samassa mamman kuonon, korvat ja päänkin. Mamma vain makoilee selällään ja nauttii.
Mamma-Toffee hiippailee salaa yöllä isäntäväen parisängyn alle, emäntä sallii tämän ja isäntä on jo unessa, eikä voi näin ollen vastustaa. Mamma-Toffee osaa nukkua sängyn alla niin hiljaa, ettei kuulu pihahdustakaan, eikä näy hännänpäätäkään. Minä menen perässä, sillä haluan olla emoni kyljessä. Emäntä piti tästä minulle yhtenä aamuna puhuttelun: olin näet taas kalunnut yöllä sängynjalkoja, kun ikeniäni kutisi. Olin myös löytänyt jonkun aarteen, jota kolisuttelin ja ravistelin pitkin seiniä. Emäntä sanoi, ettei hän voi päivällä nukkua työpaikallaan. Minä kuulemma voin...Sitten hän rapsutti ja suukotti minua ja sanoi, että olen silti hirveän suloinen.
Olemme tavanneet velipoikien kanssa koirapuistossa pitkin syksyä. Meillä on ollut hurjan hauskaa. Viimeksi taisimme vallata koko puiston, Toffeekin oli mukana. Muiden koirien omistajat ihmettelivät, miten meidät veljekset erottaa hämärässä toisistaan. Olemmekin kyllä eri komeita. Tässä tuoreita kuvia meistä viisikuisista sisaruksista:
Tässä minä Topias eli Syysauringon Kultapoika
Tässä Eetu eli Syysauringon Kullankaivaja
Tässä Saana eli Syysauringon Kastehelmi
Tässä Estelle eli Syysauringon Krasavitsa
Tässä Oona eli Syysauringon Kirkas Säde,
joka poseeraa myös seuraavissa kuvissa:
Mikke eli Syysauringon Kultakypärä komeilee tässä:
Tämä on taas Laku-sisko eli Syysauringon Kaunis Kajo:
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Olen orpona, mutten orjana
Topias tässä taas, hei!
Kummallisia asioita tapahtui monta kertaa: meille tuli aina joku mukava pariskunta tai perhe. Meidän kanssa leikittiin ja meitä ihasteltiin ja aina kun vieraat lähtivät, meistä pennuista puuttui yksi. Viimeiseksi kaverikseni jäi siskoni Estelle. Ehdimme käydä mustikassakin ja hihnalenkeillä monta kertaa, kunnes yhtenä aamuna emäntä, isäntä ja pikkuemäntä lähtivät autolla Estelle mukanaan. He olivatkin poissa monta päivää ja kun he sitten palasivat, ei Estelleä ollutkaan mukana. Estelle olikin matkustanut aina vieraille maille, Venäjälle asti. Se on kuulemma kauempana kuin naapurin piha.
Emäntä on kuitenkin tyytyväinen, kun kaikki pennut saivat hyvän kodin. Siskot ja veljet lähettelevät kuulumisia ja valokuvia ja emäntä kääntelee pikkulaatikkoa kädessään ja koko perhe ryntää katsomaan sitä samaa laatikkoa. Siinä ne sitten ihastelevat ja hokevat jonkun sisarukseni nimeä. Ihmeellistä porukkaa! Minulla ei ole yleensä aikaa ihmetellä yhtä asiaa noin kauaa. Lelujakaan en ihmettele, ne on parempi syödä.
Olin eilen lenkillä lammen takana ja vähän metsässä. Taisin käydä heinikossakin, sillä jotain tarttui turkkiini ja reissun jälkeen jouduin istumaan ikuisuuden kammattavana emäntäni sylissä.
Emäntäni murehti ennen siskojeni ja veljieni katoamista, että kuka leikkisi kanssani. Ei hätää, emoni nuorentui jälleen. Toffee ajaa minua takaa ja minä Toffeeta. Olen sitä paitsi paljon emoani vahvempi, voitan aina vetokilpailun lelusta. Emäntäni huokailee tässä vaiheessa, että Toffee on maailman kiltein ja pitkämielisin emo ja antaa minun voittaa. En usko, olen nimittäin aika jätkä. Sitä paitsi Toffee-emo on aika nynny, katsokaa vaikka allaolevaa videota. Voitan emoni 6-0! Terveisiä muuten ja pikkupuraisuja Saanalle, Lakulle, Eetulle, Oonalle, Mikelle ja Estellelle!
torstai 27. kesäkuuta 2013
Eihän me pienet koiranpennut muuta kuin leikkiä lyömme
Niin se aika vierii, kun on hauskaa. Nyt alkaa olla haikeiden jäähyväisten aika ja lauma hajoaa pikkuhiljaa. Omiin koteihin lähtevät Syysauringon Kullankaivaja (Eetu), Kultakypärä (Mikke), Kastehelmi (Aurora), Kaunis Kajo (Kaunokki), Kirkas Säde (Elviira), Krasavitsa (Estelle). Kotimieheksi ja viralliseksi mammanpojaksi jää Kultapoika (Topias), jolta on kielletty mamman tissin imeminen siinä vaiheessa, kun tämä painaa yli 20 kiloa tai on äitiään huomattavasti jo isompi. Elikä joulukinkkua ei tipu murenaakaan, jos vielä kiusaa Toffeeta...
Vielä yhteinen video seitsenviikkoisista pennuista kesäkuun 26. päivältä
Vielä yhteinen video seitsenviikkoisista pennuista kesäkuun 26. päivältä
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Sirut niskassa, kujeet mielessä
Terveyhdys taas! Paljon onkin ehtinyt tapahtua. Neliviikkoisina pääsimme ulkoilemaan isojen aitaukseen. Sitä ennen isäntä ja Eka-setä virittivät rastasverkkoa aitauksen katoksi. Oli kuulemma kamala homma: nylonverkko ei meinannut millään venyä ja nippusiteitä kului tuhottomasti. No nyt eivät haukat vie meitä.
Pikkulikat järjestivät kuitenkin heti alkuun yllätyksen: mahtuivat pienine päineen alaosasta aitausta verkon läpi. Nyt tuli emännälle ja isännälle kiire vetää tiheäsilmäistä verkkoa aitauksen alaosa läpi. Lopulta huokaisi isäntäväki helpotuksesta, kunnes juuri ennen kuin he olivat lähtdössä katsomaan Sofiaa rippileirille, minä, Topias, pääsinkin ovelana kaverina laudoituksen yhdestä ylhäällä olevasta pienestä kolosta terassin alle. Takaisin en päässyt, vaan huusin julmetusti apua. Yhden laudan irroituksen jälkeen pääsinkinkin pois. Isäntä joutui juhlapaita päällä auton jo käydessä ruuvaamaan yhden lisälaudan. Kysyi samalla emännältä, olisiko tämä nyt viimeinen homma. Vähään aikaan kuulemma on, syksylläon jotain uutta mielessä...
Kävimme muuten tiistaina, kun täytimme kokonaiset viisi viikkoa, eläinlääkärissä. Meidät laitettiin kuljetushäkkiin ja autoon. Kukaan meistä ei voinut pahoin eikä oksentanut, vaikka olimmekin juuri olleet mamman maitobaarissa. Eetu, joka on pentueen pomo, päätti, ettei täällä tarvitse olla ja haukkui koko matkan eläinlääkärille. Minä yhdyin kuoroon ja pari muutakin. Silja soitti puhelimestaan Nukkumatti-laulua ja ehkä hieman rauhoituimme. Hakametsän eläinlääkäri oli 1,5 tuntia myöhässä ja me pojat olisimme halunneet nähdä koko aseman odotusaikana. Meitä ei kuitenkaan päästetty juoksentelemaan pitkin poikin. Tytöt leikkivät kiltisti kuljetushäkissä. Vihdoin pääsimme itse asiaan: yksitellen eläinlääkärin pöydälle. Se oli hauskaa, meistä tykättiin ihan hirveästi ja me nuolimme ja heilutimme häntää. Söimme myös kukin vuorollamme eläinlääkärin stetoskooppia, lääkäritäti oli kiltti ja antoi meidän nakerrella. Hänen vanhempansa kasvattavat samanlaisia koiria ja siksi meidän oli helppo hurmata hänet. Meillä olikin kyllä kaikki kunnossa: purennat oikeat, keuhkot, sydämet, jänteet ja luustot ja muut. Mutta sitten seurasi jotain ikävää: eläinlääkäritäti avasi ihanasti rapisevan pussin, mutta sieltä ei tullutkaan mitään syötävää, vaan iso ruisku, millä työnnettiin mikrosiru niskaan. Se sattui! Kyllä huudettiin tai ainakin minä ja Eetu, tytöt ja Mikke olivat rauhallisesti taas. Eivät näemmä tajua pitää puoliaan... Sitten oli taas hauskaa ja lopulta uni koitti. Kotimatkan me nukuimme kuin tukit. Ei tarvinnut emäntien laulaa eikä soitella tuutumusiikkia.
Tässä seuraa kuvia ulkoilustamme ja sisällä riekkumisesta. Vaikka meistä ei kuulemma saa kunnon kuvia ennen kuin olemme nukahtaneet. Emäntä on liian hidas. Tapaamisiin taas! Melkein meitä kaikkia ollaankin jo käyty katsomassa ja olemme päässeet tutustumaan uusiin emäntiimme ja isäntiimme. Jänniä uusia seikkailuita taas siis luvassa!
Alhaalla oikealla Elviira eli Syysauringon Kirkas Säde |
Mikke eli Syysauringon Kultakypärä |
Kaunokki eli Syysauringon Kaunis Kajo |
Aurora eli Syysauringon Kastehelmi |
Aurora ja Eetu eli Syysauringon Kullankaivaja |
Estelle eli Syysauringon Krasavitsa |
Topias eli Syysauringon Kultapoika ja Estelle |
Kaunokki |
Minusta piti ottaa nukkuva kuva, mutta heräsinkin! |
Tämä on karhuntalja tai lappalaisen pentu |
tiistai 28. toukokuuta 2013
Ensimmäistä kertaa ulkona
Missä ihmeessä me ollaan? |
Voikukka on aidan takana vihreämpää |
Kerralla ei kaikki 7 mahduta kuvaan... |
Vahtimisreviiri suurenee, kun uloskin jo pääsevät |
Maitobaarissa |
Kai nämä antavat hetken torkahtaa |
Eetu 3 vk |
Topias 3 vk |
Kaunokki 3 vk |
Estelle 3 vk |
Elviira 3 vk |
Aurora 3 vk |
Mikke 3 vk |
torstai 16. toukokuuta 2013
Huiman kasvun aikaa
Pentujen huiman kasvuvauhdin huomaat, kun vertaat yllä olevaa, nelipäiväisistä otettua kuvaa nyt yhdeksänpäiväisiin alakuvassa oleviin imijöihin. Toffeen (Terhakan Halihit) ja Peikon (Shacal Uniklubi) poikapennut ovatkin kolminkertaistaneet painonsa ja tytötkin yli tuplanneet. Nyt pulskimmiala pojalla on painoa yli 800 grammaa. Tämä hurja painonnousu onkin vaatinut Toffeelta paljon, syöttämistä ja omaakin syömistä. Mamma onkin ahtanut kitaansa neljä liha-ateriaa päivässä, vaihdellen possua, lohta, kalkkunaa, nautaa ja poroa. Silti Toffee on slimmissä kunnossa, mutta kuitenkin hyvin pirteä ja eloisa äiti. Kun mammalla on muuta tekemistä (lähinnä lisäruuan kerjäämistä isäntäväeltä), on Taika-täti heti pentuja hoivaamassa. Taikasta on nii-iin ihanaa nuolla pieniä ja tai vain katsella lumoutuneena vieressä. Mutta kun mamma tulee paikalle, saa täti hivuttautua hieman sivummalle. Ehkä yhteisten leikkienkin aika vielä koittaa.
Muutaman pennun silmät avautuivat 8-päiväisinä, muiden vielä odotetaan. Tummaa tuiketta luvassa. Kaikki pennut ovat löytäneet hyvän kodin ja yksi, itselle mielitty tyttö matkannee Pietariin samojedin kasvattajalle. Topias-herra tekisi mieli jättää kotiin, se on niin eloisa, vahva ja komia, oikea poroisännän alku. Mutta Topiaksellekin olisi luvassa ihana maatalon vahdin paikka Kuopiosta. Muuten pennut matkaavat kesä-heinäkuussa Tampere-Pirkkala-Somero-Ulvila-Eura-akselille.
Alla kuvat pienistä tänään 9-päiväisinä.
Aurora 9 vrk 725 gr
Eetu 9 vrk 783 gr
Elviira 9 vrk 690 gr
Topias 9 vrk 790 gr
Estelle 9 vrk 620 gr
Kaunokki 9 vrk 740 gr
Mikke 9 vrk 810 gr
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)