Syysauringon: 2014

tiistai 23. joulukuuta 2014

Hoitotäti eikun -setä Topias ja Tessa toivottavat

oikein leikkisää joulunaikaa ja vielä vauhdikkaampaa uutta vuotta 2015 kaikille koirakamuille ja ihmistutuille! Jouluruokaa odottavat myös äitimme Toffee ja Taika.

P.S. tämän jälkeen sai viitta kyytiä ja kiillotimme sillä lattiat.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Viisikon villikkokuulumiset ja näyttelyterveisiä K-pennuilta

Tässä Tessa, heissulivei! Enkö näytäkin viattomalta? Ihanan pehmoiselta halittavalta, jonka voi rutistaa syliin ja hellitellä?

Hahaa, nyt kyllä erehdyit! En pysy sylissä 8 sekuntia pidempää aikaa paikoillaan. Ja kyllä minua silittää saa, minä puolestani tikkaan käsiä nopeasti ja joka puolelle. Lempinimiäni ovatkin Elosalama, Jojo ja Ikiliikkuja. Emäntäni väittää, ettei ikinä ole omistanut näin villiä ja vähän nukkuvaa pentua. Minä puolestani väitän, että emäntäni muisti on heikkenemässä. Muutenkin perheeni on ihmeen hidasta ja paljon nukkuvaa porukkaa. Eivät meinaa millään tajuta, että viimeistään neljältä aamulta on noustava uuteen, ihanaan päivään! Aikaa on turha hukata nukkumiseen!

Minusta tuntuu, että olen johtaja-ainesta. Topias, ei muuten uskoisi, että on sukua ja vielä aika nuorikin, vasta vähän yli vuoden, on ihan nyhverö. Sitä saa repiä mielin määrin poskinahoista ja syödä sen ruuat. Taika-äitikin on nynnerö, yrittää komentaa, mutta minäpä juoksen karkuun ja annan takaisin kaksin verroin. Yksi este tielläni porukan pomoksi kuitenkin on: Toffee-täti. On välillä aika tosissaan ja käyttää lihaksiaan. Päätin jättää haastamisen siinä vaiheessa sikseen, kun tajusin rullaavani hiekkatietä alamäkeen Toffeen vahva tassu päälläni.

Velipoikani ovat samanlaisia elikkä liikunnallisesti lahjakkaita, kekseliäitä ja aikaansaavia lappalaisenpentuja. Me olemmekin sellaista porukkaa, ettemme heti kyykähtäisi ensimmäisen vaivaiskoivun juurelle. Tässä kuvia veljistäni, emmekö olekin vastustamattomia?

Venne ent. Masi Junior

Simo ent. MessiAarre

Rova ent. Onni

Sulo ent. Voitto

Ja kyllä nuo Topiaksenkin sisarukset ovat jotain puuhanneet kesän aikana, kiertäneet ympyrää kiltisti ihmisensä vieressä sellaisessa pienessä kehässä. Saaneet vielä jotain nauhoja. Mitä sellaisilla tekee? Ehkä ne voi pureskella. Tässä vielä siis serkkujenkin kuvia. Voikaa hyvin ja leikkikää toivoo Tessa!

Mikke ja Oona Heinolan ryhmänäyttelyssä

Mikke Heinolassa, kuva Silja Kantola

Estelle, Venäjän nuori voittaja 2014

Laku, kuva Minna Lääperi

Saana, kuva Tarja Halminen

Eetu, kuva Sari Hapuli

tiistai 2. syyskuuta 2014

Oot lainaa vain...

Kesän kääntyessä syksyksi ja kotipihlajan marjojen alkaessa punertaa, on pienten
Syysaurinkojen aika siirtyä säteilemään uusiin koteihin.

Kesä on ollut unohtumatonta aikaa pentujen kanssa. Myös aikuiset koirat ovat paljastaneet itsestään uusia luonteenpiirteitä: hienointa on ollut huomata vasta 1-vuotiaan Topias-herran mahtava luonne. Se on ollut maailman parhain leikkisetä pienille pennuille. Topias on antanut pentujen riepottaa itseään miten vain, jopa poskinahoistaan, hermostumatta tai ärähtämättä kertaakaan. Se on osannut rohkaista pentuja, opettanut niille uusia leikkejä kehitystason huomioiden, kannustanut ja tarjonnut hoivaa. Aamulla se on iloinnut pentujen noustessa viideltä ja vielä iltayhdeltätoista se on jaksanut leikkiä pikkuisten kanssa. Taikalla onkin ollut kuninkaalliset olot: oma nanny 24/7.

Kaikki pienet pääsevät rakastaviin koteihin. Meille Topiaan iloksi jää viisikon ainoa tyttö, Leonore Lilian, kotoisemmin Tessa ja Lellu. Tämä pikkuinen on pirteä, kova hyppimään kuin jojo ja reipas painikaveri veljilleen. Meidän oma pikkukettu.

Syysauringon Leonore Lilian

Tampereelle jää asustamaan "Onni" eli Syysauringon Lumoava Loitsu. Tämä kaunispäinen, lempeäilmeinen tukeva riistapoika on valloittava luonteeltaan. Reipas juoksija, jolla menee kurvit joskus liian pitkiksi. Toisaalta Onni kyllä tulee tiuhaan moikkaamaan ihmistäkin, häntä heiluu ja kieli lipoo. Joskus kyllä hampaat innostuvat nakertamaan liiankin kansa. Ruokakupilla ehdoton kingi, mitä nopeuteen tulee.

Syysauringon Lumoava Loitsu

Tampereelle jää asustelemaan myöskin Syysauringon Letkeä Lapinjätkä, Masi Juniorina aiemmin tunnettu "Lenni". Tämä poitsu oli jonkin aikaa pentueen pomo, mutta muiden kasvaessa on tyytynyt tasaisempaan työnjakoon. Lenni on kova menijä, vahva pallonpyörittäjä ja esineiden kantaja. Tasaisen itsevarma puurtaja, joka ei pienestä säiky ja on valmis keppostelemaan aina, kun siihen on tilaisuus.

Syysauringon Letkeä Lapinjätkä

Porukan tutkimusmatkailija, sporttinen ja jäntevä heppu on puolestaan Syysauringon Lahmsteiger, ent. Voitto, nykyinen "Sulo". Tämä pikkukaveri on utelias, helposti reagoiva ja havainnoiva. Painaa yhtä paljon kuin isoimmatkin velipojat, mutta omaa kapeamman uuman ja enemmän lihaksia. Sulo osaa menohaluistaan huolimatta myös rauhoittua ja keskittyä hienosti. Tämä tumma nappisilmä matkaa pääkaupunkiin.

Syysauringon Lahmsteiger

Toinen tumma komistus on Syysauringon Loimuava Liekki, ent. Messi/Aare, nykyinen Simo. Simon luonne on kerrassaan hellyttävä. Simo tykkää nautiskella sylissä rapsutuksista, katsoo silmiin ja hurmaa. Pitää hyvin puoliaan isompiaan vastaan ja välillä tarraa jonkun häntään kiinni tiukasti. Simollekaan ei isotella, mutta Simo osaa olla myös rauhanrakentaja. Eilisiltana se nuoli Topiasta kuonoon ja Topias nuoli takaisin ja taas uudestaan. Lopulta Simo nukahti Topiaan etutassun päälle. Jatkossa Simo saa nautiskella Maisa-lapinkoiratytön seurasta Heinolassa.

Syysauringon Loimuava Liekki

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Viisikko on saanut jalat alleen

Taikan (Terhakan Hallalas) ja Masin (Klomppen Isopiippo) pennut ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Taika on ollut esimerkillinen emo, hoitanut ja imettänyt katrastaan suurella antaumuksella. Masi-isikin on päässyt pienokaisiaan tapaamaan ja nuoli niitä hellästi. Taika oli riemuissaan sulhonsa näkemisestä, mutta aivan pentulaatikkoon asti ei vielä tuoretta isukkia kelpuuttanut, vaikka tämä osoittikin hoivaamisviettiänsä. Muitakin innokkaita hoitajia olisi tarjolla. Toffee-täti on pari kertaa livahtanut Taikalta salaa pentujen luo ja hoitanut niitä rutiiniotteilla. Tietysti tänä tasa-arvon aikana ei saa unohtaa hoitosetiäkään: Topiaskin on pujahtanut pentulaatikkoon ja hienosti nuollut ja hoivannut pieniä serkkujaan. Ote on ollut kuitenkin selkeästi eloisampi ja leikkiinkutsuvampi kuin oman emon tai tädin.

Hyvässä hoivassa mamman massulla elo on lokoisaa tuumii Masi Junior 2 vk:

Nyt kolmiviikkoisina pennut alkavat jo olla vauhdissa, leikitään, näykitään, uristaan ja vähän jo haukutaankin. Kaikkea tutkitaan ja hereillä ei enää pentulaatikko riitä tyydyttämään menohaluja. Vaikka emon maito on yhä pääasiallinen ravinto, on ensimmäiset pentujauhelihapallerot maistettu. Ja voi sitä innokasta tärinää, kun pennut hotkivat pallerot yhtenä suupalana ja melkein ruokkijan sormet perään.

Tässä potretit 3-viikkoisista:

Messi-Aarre 3 vk

Voitto 3 vk

Onni 3 vk

Masi Junior 3 vk

Leonore 3 vk

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Viisikko maailmassa hurjien käänteiden jälkeen

Kun on oikein pieni, voi nukkua emonsa tassulla

Pieni murheenkryyni, tyttöpentu

Me ollaan nyt täynnä ja uni maittaa!

Taikan avautumisvaihe alkoi sunnuntai-iltana 13.7. Yö meni ihan oppikirjojen mukaan kuljeskellen ja petaillen. Sama jatkui maanantaipäivän. Kaikesta huolimatta toisena yönä ei alkanut itse synnytys ja tiistaiaamuna 36 tuntia avautumisen alusta, Taikan jo nukkuessa, ajoimme eläinlääkäriin ultraa varten. Pennut näyttivät olevan kunnossa, lapsivesi meni eläinlääkäriasemalla. Lähdimme pariksi tunniksi takaisin kotiin odottamaan synnytyksen alkua.

4 tuntia lapsivesien menon jälkeen, juuri kun olimme starttaamassa takaisin eläinlääkäriin, syntyi ensimmäinen poika, kutsumanimeltään Masi Junior. Tämä oli tomera imijä, takajalat olivat vielä emon sisällä, kun pojan suu oli jo lähimmässä nisässä kiinni. 40 minuutin kuluttua syntyi toinen, tummempi poika, Voitto, jolla oli komea pitkä valkoinen kaulusmerkki ja jäntevät otteet. Taas kului 40 minuuttia ja kolmas poika, Onni, kampesi itsensä maailmaan. Tämä rusehtava poika sai nimensä Taikan ja Masin onnen kunniaksi. Nyt sitten alkoi aikaa kuluakin enemmän, mutta 2 tunnin ja 20 minuutin kuluttua syntyi neljäs pentu ja sekin oli poika! Tämä pikkuinen sai työnimekseen ensin Messi pelattujen jalkapallon MM-kisojen mukaan, mutta muuttui tyttöjen toiveesta Aarreksi.

Sitten alkoikin kestää, Taika oli väsynyt, mutta söi vähän, torkkui, hoisi ja imetti pentujaan. Juoksutin Taikaa välillä nurmikolla, jotta seuraava pentu olisi syntynyt. Turhaan, möykky tuntui aina vaan ylhäällä rintalastan alapuolella. Kun 3,5 tuntia oli kulunut, lähdimme eläinlääkäriin uudestaan. Siellä näkyi röntgenkuvassa ylhäällä yksi pentu U-mallisesti jököttävän. Ultrassa näkyi, että pennun sydän sykki vielä. Taika sai tippoja supistusten voimistamiseksi ja lääkäri ärsyttämällä aikaansai lisää voimakkaita supistuksia. Silti pentu ei lähtenyt liikkeelle. Oli tehtävä ratkaisu: nyt leikataan!

Mukana olleet 4 pentua imivät vielä viimeiset tissihörpyt ja Taika vietiin leikkaukseen. Alkoi piinallinen odotus, viimein huojentunut hoitaja toi pyyhkeen sisällä kaunispäisen, riistanvärisen pennun meille. Sanoi sikiökalvojen jo olleen puhjenneita. Oli enää ollut sekunneista kiinni, että pentu jäisi henkiin. Siinä se nyt elvytyksen jälkeen sätki reippaasti. Tohinassa ei pennun sukupuolta oltu tarkastettu ja se paljastuikin tytöksi! Tämä pikkuprinsessa jäisi Taikan omaksi vauvaksi kotiin. Tämä viides pentu ehti vielä syntyä tiistain 15.7. puolella, 6 tuntia edellisen jälkeen.

Taikalta poistettiin samalla kohtu ja kiinniompelun jälkeen töppyräinen emo tuotiin takaisin. Mutta heti kun Taika sai vähän päätä nostettua, se alkoi hoitaa pentujaan. Ja tämän se on tehnyt sellaisella tunnollisuudella haavakivuista huolimatta, että ihailla täytyy. Pentulaatikostakin hypätään pois vain ottamalla ensin pennut sieltä houkuttimeksi edellä pois.

Tässä vielä video 1,5 vuorokauden ikäisestä viisikosta imemässä. Taikan asento on haavan takia vielä vähän kippurainen, mutta nyt jo suoristumaan päin.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Onnellisen odotuksen loppumetreillä

Taikalla alkaa olla viitisenkymmentä raskausvuorokautta täynnä, vatsa iso, mutta mieli edelleen autuaan onnellinen. Tätä kuvastaa pieni otos kieriskelystä. Paljas vatsa on seurausta ultraa varten ajelusta (kapea ajeltu kaistalekin on venynyt vatsan myötä ;)).

Vielä puolisentoista viikkoa, niin pääsemme näkemään nämä Taikan ja Masin rakkauslapset, laskettu aika siis 13.7.2014

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Tämä kesämorsian on...

on pieniin päin! Taikan ja Masin lemmenloma tuotti tulosta, eilen ultrassa näkyi pieniä lapinkoiran alkuja. Pienokaisten laskettu aika on n. 13.7.

Taika on voinut erinomaisesti, ollut alusta asti todella onnellinen. Alussa ikävöi Masin perään kovasti ja eilen kaverukset näkivät toisiaan pikaisesti ennen ultraa. Voi sitä onnenininää, hännänheilutusta ja vikinää. Taikakin oli niin tyytyväisen oloinen, että olisi mieluusti jäänyt Masin luokse. Taisi olla hoito niin hyvää toukokuussa, että olisi valmis vaihtamaan kotia :)

Juuri ennen ultraa Taika nappasi lenkillä pitkästä ruohikosta linnunpojan pesästä. Tämä kuvastaa hyvin Taikan vallitsevaa olotilaa: aina nälkä! Metsästysvietti onkin voimistunut raskauden myötä, jokainen sisiliskokin olisi ahmaistava tien poskesta. Täytyyhän kasvavien pienokaisten ravinnontarve varmistaa!

Täällä ihastellaan kasvavaa masua, eikä olla niin harmissaan viilenneistä keleistäkään, nyt on helpompi odottaa.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Tula tuulan tuli tuli tei, emme erkane konsanaan ei

Tuulanpäivänä 14.5. pääsivät vanhat kaverukset Taika ja Masi lyömään hynttyyt yhteen. Pidempiä miettimisiä ei tarvittu, kun lempi leimahti. Tässä virkeän rakastunut nuoripari:

Nuorenparin säteilyä

Taika viihtyi Masin luona erinomaisesti, yhdessä touhuttiin, lenkkeiltiin, temuttiin ja nukuttiin. Masista kehkeytyi herrasmies, joka suojeli daamiansa ja pysyi aina lähellä:

Taika <3 Masi

Kaikkinensa nuoripari vietti viisi päivää yhdessä ja kun haimme Taikaa kotiin, ei tämä olisikaan lähtenyt. Taika oli niin kotiutunut Masin luokse (Kiitos Anna, Paula ja Kari erinomaisesta hoidosta!), että näytti onnelliselta tyyliin "mä asun nyt täällä". Masi jäi haukkumaan Taikan perään, työnsi tassua aidanraosta ja Taika hamusi omalla tassullaan vastaan kuin rakkauselokuvissa ikään. No onneksi tällä nuorella parilla on mahdollisuus tapailla jatkossakin. Ultraan menemme kesäkuun puolessa välissä, joskos jotain pientä elävää masusta löytyisi <3

Masi <3 Taika: isännäl ja emännäl ol oma koppi vain, jossa he yhdessä asustivat ain...

tiistai 6. toukokuuta 2014

Onnea 1-vuotiaat!

Vuosi on vierähtänyt siitä ihmeellisestä kevätyöstä, jolloin Toffee synnytti 7 ihanaa pientä karvapalloa. Vuoden aikana näistä pienokaisista on kehittynyt komeita koiranuorukaisia ja kauniita neitosia. Tänä aikana olen myös saanut tutustua kasvattieni perheisiin, mukaviin uusiin ihmisiin. Kiitokset kuuluvatkin heille kaikille, että ovat antaneet rakastavat ja hellät kodit kasvateilleni, joissa näistä koiruuksista on varttunut näin ihastuttavia persoonia.

Velipoika Topias, Toffee-emo ja Taika-täti lähettävät keväisen kuuluvia onnenhaukahduksia Lakulle, Estellelle, Saanalle, Oonalle, Eetulle ja Mikelle!

Uusia pieniä syysaurinkoja syntynee heinäkuulla, sillä Taika-täti on aloittanut juoksunsa, lisää Taikasta ja Masista voi lukea aiemmin tästä blogista ja kohta pian lisää.

Eetu

Estelle

Mikke

Oona

Saana

Laku

Topias

torstai 20. helmikuuta 2014

K-pentujen kuulumisia

Viime kevään K-pennut (Terhakan Halihit - Shacal Uniklubi) alkavat olla 9 kuukauden ikäisiä. Kaikki seitsemän pentua ovat kasvaneet hyvin ja tuottaneet iloa perheissään. On puuhailtu lumessa, sen verran, mitä tällaisena vähälumisena talvena on voitu, on piipahdettu pentunäyttelyssä ja köllötelty perheiden rapsuteltavina. Lähekkäin asuvat veljekset tapasivatkin toisiaan. Tässä muutamia kuvia murkkuiän kynnyksellä olevista nuorista neidoista ja nuorukaisista.